TI 10.10.2006 - 11.31
Rovaniemellä jälleen.
Tämän vuoden kehonrakennuskisaprojekti on tullut päätökseen ja takana on lähes 1600 autossa istuttua kilometriä. Kotiuduttiin eilen Pian kanssa puolen yön jälkeen Rolloon, enkä jaksanut enää pitkän ajomatkan jälkeen päivitellä blogia, mutta tässä tulee...
Lahden SM-kisoista tuli siis viides sija +95 sarjassa. Turusta mielestäni paransin kuntoani karsintapäivälle ja myös finaalipäiväksi sain mielestäni viritettyä entistä paremman kunnon. Tosiasia on kuitenkin se, että kireystasoni ei yltänyt lähellekään samaan kuin kärkiporukalla, joten tämä viides sija oli minulle optimaalinen sijoitus kuntooni nähden. Jokatapauksessa olen tyytyväinen, etten nakannut Turun kisojen jälkeen pyyhettä kehiin, vaan jatkoin Lahden kisoihin asti. Expo 2006 oli taas hyvää oppia tulevaa ajatellen ja kisat olivat jälleen kaiken kaikkiaan antoisa kokemus. Näin jälkeen päin kun ajattelee, että vaikka koko valmistautumiseen mahtui myös niitä tuskaisia ja vaikeita päiviä, en vaihtaisi niistä yhtäkään pois. Kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja kasvattaa ihmisenä. Se onkin ehkä kehonrakennuksen yksi parhaita puolia, että se samalla kasvattaa luonnetta ja itsekuria äärettömästi ja sen myötä oppii arvostamaan elämässä hyvinkin pieniä asioita, joita muut saattavat pitää itsestäänselvyyksinä. Tämä reissu taas opetti, sen että töitä on tehtävä vielä entistä kovemmin jos haluaa pärjätä paremmin kovassa kyydissä. Vaikka sijoitus huononi vuoden 2004 kisoista, kisakipinä kytee yhä. Ensimmäinen päätös, jonka asian suhteen tein on, että jos vielä lavalle nousen, tulen satsaamaan ensisijaisesti kireyteen ja toissijaisesti massaan. Nyt on ollut vähän toisenlainen suunta ja se on ollut väärä. Mutta asiat ovat korjattavissa :) Seuraava kisatavoite on marraskuussa, jolloin Rovaniemellä järjestetään maastaveto- ja penkkikisat. Jos tämä lyhyt dieetin jälkeinen voimakausi tuottaa tulosta, ajattelin käydä ilman penkkipaitaa pukkaamassa ihan näytösmielessä ylös jonkin määrän malmia. Jos tulossa on sotilaspenkkikisoja, tulen osallistumaan todennäköisesti myös niihin. Kehonrakennuksen suhteen aikataulu on vielä avoin, sillä se vaatii dieetteineen pidemmän valmistautumisen ja vaatii samalla työkuvioiden suunnittelua. Kilpailut, olivatpa ne sitten tikanheittoa tai kehonrakennusta, kannustavat minua treenaamaan entistä kovempaa ja tuloshakuisemmin.
Nyt kun Lahden pääkisa on omalta osaltani ohi, haluan antaa erityiskiitoksen perheelleni ja sukulaisilleni, joka jaksoivat katsella päivästä toiseen tätä dieettirumbaa ja kestivät kärsivällisesti pahimmatkin päivät. Samoin kiitos kaikille kavereille, jotka jaksoivat potkia perseelle ja kannustaa eteenpäin, siitäkin huolimatta, että aina en jaksanut olla kovin hymyileväinen ja hilpeä hemmo. J:vi Sportin antaman tuen myötä lisäravinnepuoli pysyi koko dieetin ajan kunnossa ja siitä suuri kiitos ja kumarrus J:vi Sportin Pasille. Olen pahoillani, etten pystynyt parempaan sijoitukseen, mutta parhaani koitin tehdä ja se nyt riitti vain tähän. Jääpähän tulevaisuuteen tavoiteltavaa ja reilusti parantamisen varaa. Kisapaikalla korvaamattoman suuri apu oli hyvä huoltaja. Kiitos Rikulle minuutintarkasta työstä ja asioiden hoitamisesta niin, että pystyin keskittymään 100%:sti itse kisaan. Kisapaikalta mieleeni jäi erityisesti Heiniö Power Teamin mahtava asenne ja kannustus. Vaikka Timo kisasi samassa sarjassa ja samoista sijoista, hän jaksoi rehdisti kannustaa ja tsempata minua niin kisan aikana, kuin sen jälkeenkin. Nostan hattua teille kummallekin - esimerkillistä toimintaa, jollaiseen toivoisin itsekin pystyväni joskus. Viimeisenä mutta ei vähimmäisenä kiitoseni haluan antaa Pakkotoiston Mikelle, jonka into ja vauhti heilua hektisesti kameran kanssa koko kisatapahtuman ajan, oli uskomatonta katseltavaa. Siinä on kaveri joka jaksaa painaa pitkää päivää ja tehdä hienoa kuvausjälkeä ja olla silti aina yhtä hymyä. Kiitos hyvistä kuvista.
Ruokailusta vielä muutama sananen...
Koska olen nyt kisojen jälkeen tämän näköinen kuin olen (aika tuhdissa kunnossa) haluan tähän selventää asiaa, ettei minun tarvitse salilla jokaiselle vastata erikseen kysymykseen, mitäs söit kisojen jälkeen? Eli tässä tankkauspäiväkirja kisojen jälkeiseltä kahdelta päivältä: Heti karkeloiden jälkeen kaivoin laukusta pari protskupatukkaa ja prode/hiilaritankkausjuoman ja siemailin ensimmäisen tunnin ajan litratolkulla vettä koneeseen. Matkalla hotellille kävin hakemassa läheisestä kebab-paikasta ison satsin lihaa lohkoperunoilla ja söin sen hyvällä ruokahalulla. Jälkkäriksi mutustelin puoli levyllistä fazerin sinistä. Nam! Sen jälkeen olikin mukava pötkästää kylpyammeeseen puoleksi tunniksi liottamaan enimpiä maaleja pois ihosta. Siinä ammeessa makoillessa alkoi kyllä nälkä hiipiä jälleen mukaan kuvioihin, joten suihkun jälkeen puin nopeasti ja lähdettiin Pian kanssa Rossoon syömään. Alkupalaksi söin savulohta, savuporoa, salaattia, leipää ja kastikkeita. Eräänlainen astipesto-setti siis. Pääruoaksi otin kanan rintafilettä mozzarella-juustolla täytettynä, paistettujen perunoiden ja kasvisten kera. Vettä meni taas reippaasti ja samalla pari lasillista punkkua. Enempää ei tohtinut, sillä alkoi jo tuokin määrä hikoiluttaa niin helkutisti. Ruokasatsi oli sittenkin liian pieni, joten tilasin lisäksi ison kulhollisen valkosipulikermaperunoita ja mättö saatoi taas jatkua. Pia on sen verran pieniruokainen, että söin lopuksi vielä hänen annoksestaan puolet, eli samalla tuli grillipihviä ja lisää paistinperunoita koneeseen. Jälkkärille jäi toki vielä tilaa, joten tilattiin isot annokset jäätelöä kermavaahdon kera tietty. Tämän jälkeen olo olikin sellainen, että kroppa oli saanut riittävästi energiaa, joten lähdettiin paikalliseen kuppilaan tuopilliselle. Ei kuitenkaan alkoholia, vaan limsaa ja sokeripohjaista. Ei siis mitään light-kamaa, kun olokaan ei ollut enää kovin light :) Kello olikin tässä vaiheessa jo sen verran, että oli nukkumaanmenon aika. Hyvin syöneenä oli mukava pötkötellä.
Aamulla tankkaus jatkui hotellin aamupalapöydässä varttia vaille seitsemän. Aloittelin kevyesti syömällä kupillisen mysliä maidon kera ja kupillisen marjoja ja sekahedelmiä. Sitten pääsin vauhtiin. Kolme isoa lautasellista munakokkelia, pekonia, nakkeja ja kasvikääryleitä. Neljä paahtoleipää kuorrutettuna, juustolla, kalkkunaleikkeellä, metvurstilla ja tomaatilla, pari kananmunaa, puolikymmnetä croisanttia, kakkua ja keksejä, kahvia ja reilusti mehua. Tämän jälkeen ei jaksanut muuta kuin kömpiä yläkertaan tunniksi ruokalevolle, jonka jälkeen lähdin uudestaan syömään. Tarjoilija katsoi hieman kummistuneena, mutta ei sanonut mitään tälle syöpölle. En tosin syönytkään kuin pari kalkkunapaahtoleipää, hedelmiä, melonia ja kahvia. Eli pieni jäkiruoka vain. Huoneen luovutuksen jälkeen pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Ensimmäinen pysähdys tapahtui heti kymmenen kilometrin jälkeen, kun kävin hakemassa huoltsikalta karkkia ja jäätelöä matkaevääksi. Niitä mussutellessa ajomatka meni paljon mukavammin. Seuraavaksi pysähdyttiin munkkikahville ja piti ostaa vähän lisää karkkia, sillä minun mielestä edellisessä pussissa oli ihan liian vähän salmiakkia ja sitä piti saada lisää. Ja sitähän tuli. Matka jatkui ja koko ajon aikana tuli juotua reippaasti vichyä ja limsaa, kun aamun suolaiset pekonit meinasivat janottaa vieläkin. Seuraava pysähdys oli vanhempieni luona Haapajärvellä, jossa oli tarjolla kunnon kotiruokaa. Luoja miten hyvältä makaronilaatikko maistuikaan ja puoli vuokaa sitä menikin alas. Lisäksi puolikymmentä meetvurstivoileipää, punajuurisalaattia ja jälkiruoaksi kaksi kupillista riisipuuroa mansikkasopan kera. Ei ole kunnon kotiruoan voittanutta. Mutta eihän sitä toki vielä jaksanut ajelemaan lähteä vaan lähtökahvit piti ennen sitä juoda. Niiden ohessa meni sitten pari munkkia, kotitekoista pizzaa, kuivakakkua ja kekseja. Vatsa alkoi olla jo melko hyvässä tikissä. Tämän tankkauspisteen jälkeen ajeltiin Ouluun, jossa käymme aina syömässä samassa pizza-/kebabpaikassa, jossa on mielettömän hyvät ja järkyttävän isot annokset. Siellä söin kebabin lohkopotuilla ja taas piti auttaa Piaa syömisessä, kun häneltä jäi omasta annoksesta yli puolet syömättä. Eli sellaiset reippaat puolitoista kebab-annosta lohkopotuilla tuli tämän tankkauspisteen saldoksi limsan ja veden kera. Sitten ajeltiin Kemiin, jossa alkoi taas hiukomaan siihen malliin, että piti pysähtyä pienelle breikille. Tällä kertaa menyssa oli kahvia, munkkipossu, lohi/kananmunaruisleipä, halvan lakritsia ja lisää limsaa. Tällä sitten lopulta jaksoin ajella Rovaniemelle saakka, jossa kotona söin iltapalaksi 500g jogurttia ja hera/soijaprotskua.
Eli tämä toivottavasti selventää, miksi lihoin (keräsin nestettä) kahden päivän aikan 15 kiloa :) Tämä tosin on ihan ääriesimerkki syömisestä. Näiden kahden päivän jälkeen ruokailu taas palautuu normaalille raitelilleen. Itseasiassa otin juuri pakastimesta kanaa sulamaan ja keittelen sen seuraksi kohta riisiä ja kasviksia. Sama peruslinja safkoissa siis jatkuu, sillä en halua nyt off-kaudellakaan mihinkään pullamössökuntoon. Seuraavaan projektiin on sitten helpompi lähteä tavoittelemaan kunnon kireyttä, kun on jo valmiina hyvät pohjat.
Huoltajana toiminut Riku ja mie backstagella ennen viimeistelyä, eli öljyjen laittoa ja pumppailua.
Reisistä tulee harvemmin otettua kuvia, joten laitetaan tähän nyt kerralla heti useampi otos, jotka on räpsitty sunnuntain finaalin jälkeen.
