TI 30.10.2007
Aivojumppaa
Treenit ovat jälleen kulukenneet ihan mukavasti ja nyt täytyy palautella muutama päivä. Lihakset ovat kippeenä kauttaaltaan, joten en edes keksi, mitä huomenna voisi treenailla. Tosin eipä sitä huomenna oikein ehtiskään prässin alle, kun ilta menee koulutuksessa ja sen jälkeen on mukava vain jumppailla kämpillä vähäisiä aivosoluja hyvän kirjan parissa. Pari päivää sitten sain luettua DaVinci-koodin, joka oli aivan loistava. Katolinen kirkko ja Vatikaani saavat siinä penaltya oikein kunnolla ja mielenkiintoiseksi lukemisen teki varmaankin se, että kirjan esittämät näkökulmat ja omat näkemykset menevät aika tarkalleen samoilla linjoilla. Heitetään tähän nyt vaikka se näkemys, että olen aina pitänyt raamattua mielenkiintoisena ihmisten kirjoittamana poliittisena kirjana, enkä niinkään hengellisenä totuutena. Raamattuunhan on aikanaan simppelisti äänestämällä valittu ne tarinat, jotka ihmisten on haluttu lukevan ja niitä sitten tulkitaan vaikka miten päin. Jep, kohta varmaan ovikello soi ja oven takana on iso porukka käännyttämässä heikkouskoista boudaria, joka uskoo aminohappojen palauttavaan voimaan ja etukäteisväsytyksien hapottavaan autuuteen. Mutta kun olen tässä kohta saanut iltaprotskut tempastua huolestuttavasti paisuneeseen vatsaani, niin korkkaan seuraavaksi Dan Brownin Enkelit ja Demonit. Menee varmaan taas myöhään sen parissa, kun mulla on paha tapa uppoutua kirjoihin niin, että lukiessa ajantaju hämärtyy. Joskus on jopa lukuhorroksessa vaarana ajautua boudarin pahimpaan helvettiin, eli kataboliseen tilaan ruokailuvälien venyessä huomaamatta yli kolmeen tuntiin. Mutta onneksi yleensä kurniva vatsa havahduttaa todellisuuteen ja tämä kamala katabolinen kiirastuli jää kokematta.
