Raneweb

BLOGI 2008 - ELOKUU

TI 26.8.2008

Jalkajumpalle lähdössä

Jeps, työpäivä takana ja kämpillä jälleen koneella. Riisit kiehuu taustalla, joten kohta pääsee tankkaamaan hiilareita kroppaan. Nälkä on taas salakavalasti hiipinyt kuvioihin, vaikka puolitoista tuntia sitten pientä välipalaa söinkin. Riisitankkauksen jälkeen pitää elpyä hetki ja valmistautua jalkatreeneihin. Tänään on jalkojen kiusaksi luvassa kyykkyä, prässiä, ojennusta ja koukistusta, eli normisettiä. Siihen päälle vielä pohkeita, niin tämän päivän poodaussetti onkin sitten siinä.

Tämän vuoden Expossa käyminenkin sitten peruuntui, vaikka sinne alunperin oli tarkoitus lähteä katselemaan kisaajien kuntoa ja meininkiä muutenkin. Samalle lauantaille sattui kummitytön ristiäiset ja onhan se kuitenkin sellainen kunnia, että siinä jää Expot toiseksi. Kisoja tulee ja menee, mutta ristiäiset on vain kerran elämässä. Ens vuonna sitten uudestaan ProTanien kera Lahteen.

Huomasin tuossa Bodylehden saitilta, että alle satasiin on ilmoittautunut helkutin hyvin kisaajia, samoin kuin muihinkin sarjoihin. Paljon uusia nimiä mukana ja on mielenkiintoista nähdä, millaista kaveria lavalle nousee. Sieltä voi tulla puun takaa, vaikka millaista monsteria. Hyvä homma siis, että kisaajia riittää ja uusia nimiä tulee mukaan vieden samalla lajia eteenpäin. Yli satasiin ei tosin ollut ainakaan vielä tullut listalle kovin montaa nimeä, mutta monesti laatu korvaa määrän. Mielenkiintoinen skaba tulee siitäkin. Heiniön Timppakin on näköjään nousemassa jälleen tuttuun tapaansa lavalle. Kyllä se jaksaa, rispektit ja hatunnosto. Terveiset sinne Tampesteriin ja tsemppiä valmistautumiseen.

Nyt näytti olevan nuo riisitkin jo sen verran kypsiä, että niitä voi alkaa pureskelemaan pelkäämättä hampaiden hajoamista. Nyt siis tuonne köökin puolelle, sou faar sou kuud.

TO 21.8.2008

Päiväkuvaelma

Torstai toivoa täynnä, ainakin sen suhteen että tämä loputtomalta tuntuva sadekausi loppuisi. Valitettavasti toivo ei riitä, ainakaan jos on säätiedotuksia uskominen, luvassa yllättäen lisää vettä ja viilenevää. Ei siis ihme, jos mieli tekisi lähteä jonnekin lämpimään pakoon sitä tosiasiaa, että kesä on mennyt aja arki koittanut. Arjessa on toki se hyvä puoli, että päivärytmi pysyy hyvin kasassa pikkurutiinien siivittämänä, mikä on tietenkin bodarille hyvä juttu. Aamulla ylös ja ensimmäisenä puurovesi kiehumaan, aamupisu, pesu ja parranajo, pohdinta mitäköhän sitä laittais päälle, puuroa, siemaus valmarinia ja vehnänalkioöljyä ja nopeasti vettä päälle, jotta ei-niin-hyvä-makuelämys poistuisi mahdollisimman pian suusta, jälkkäriksi proteiinidrinksu, jolla huuhtaistaan alas vitamiinit, artisokkauute ja soijalesitiinit. Näiden gastronomisten elämysten ohessa ei unohdeta myöskään kulttuurista antia, sillä aamupalapöytään kuuluu pojan ja minun yhteisenä harrastuksena Aku Ankka. Oikeesti hyvä lehti... paitsi Mikki Hiiri on perseestä. Sitten hammaspyykki, katsominen peiliin, säikähtäminen, kengät jalkaan ähinän kera ja tyypillinen volttilähtö, joka vain pahenee vuosi vuodelta. Volttilähdön merkityksen saa selvittää veljeni kisablogista http://www.keskipohjanmaa.fi/gen/514646.asp , koska jos jokin asia on jo kertaalleen kirjoitettu, miksi sitä enää toistamaan. On se kätevää nykyään tietokoneaikana nämä linkit, kooklet ja muut ohjelmoinnin suurteokset. Ei tarvitse ihmisten nähdä vaivaa selaillessa ziisuksen pitkiä sisällysluetteloita ja avainsanalistoja. Kohta kaikki on niin helppoa, että kädet surkastuvat evoluution seurauksena. Bodarin painajainen.

Mutta sitten takaisin aiheeseen, kun nyt kerran aloin näistä arjen rutiineista tilittämään. Volttilähdön jälkeen autolle, kesällä ok, mutta talvella kyrsii raapia ikkunoita, kun ei tietenkään ole illalla jaksanut/muistanut laittaa ikkunasuojaa paikoilleen. Siitä sitten töihin, jossa tehdään mitä milloinkin. Päivät kun ovat aina erilaisia ja tekemistä riittää. Tänäkään syksynä en paljon fyysisesti toimistossa ole, kun on kaikenlaista koulukierrosta ja tapahtumaa, joissa sinkoilen ympäri Rovaniemeä kertomassa asioista, joista luulen tietäväni jotakin. Painotan sanaa luulen. Työpäivän katkaisee mukavasti ruokatunti ja kahvibreikit, jotka kyllä nekin ovat minulle yleensä ruokataukoja. Varsinkin nyt massakaudella kun täytyy yrittää pitää kiinni siitä, ettei ruokailuväli veny yli kolmeen tuntiin ja riittävä kalorimäärä tulee syötyä. Itse on huomannut selkeästi, miten kisatavoite on tuonut taas lisää puhtia. Ruokailut pelittää ja töissä odottaa innolla sitä, että pääsee illalla salille. Joskus iltatreeni tosin ei onnistu vaihtelevien työaikojen vuoksi, mutta elämä on. Mutta silloin kun iltatreeni onnistuu, niin elämä hymyilee. Töiden jälkeen siis kotiin ja syömään. Siinä sitten pikkuaskareita, spostin tsekkaus, kitaralla soittelua ja muuta mukavaa meinikiä ruoan sulamista odotellessa. Syömisestä n. 1 tunnin kuluttua nakkaan kofeiinit ja pienen määrän protskua kurkusta alas, pakkaan treenilaukun ja lähden ajamaan salille, siis sen volttilähdön jälkeen.

Salilla treeniä, jutustelua ja kahvistelua. Samalla tämä on minulle päivän sosiaalinen tapahtuma työkontaktien ulkopuolella. Heh, aika tylsä elämä mulla. No ei oikeesti. Koska mulla elämä on aika pitkälle keskittynyt kehonrakennukseen, 95% tutuistani käyvät salilla ja suurimpaan osaan heistä olen tutustunut juuri saliharrastuksen kautta. Loput 5% ovat tulleet tutuiksi muiden harrastusteni ja työn kautta. Mutta eipä siinä mitään, riittää ainakin yhteisiä jutunaiheita, kun ikäänkuin samalla kartalla ollaan - enkä kaipaakaan toisenlaista meininkiä, näin on hyvä. Ja sitten taas takaisin treeniin, eli se on yleensä parin tunnin pituinen prosessi. Kaikenlaisia mukavia liikkeitä, kipua, hikeä ja onnistumisen elämyksiä tai epäonnistumisen kokemuksia aina päivästä riippuen. Tosin noista epäonnistumisistakin pitää osata hakea puhtia seuraaviin treenikertoihin ja pyrkiä tekemään asiat paremmin. Treenistä ei tällä kertaa sen enempää, kun niitä asioita on tullut tässä jo vatvottua moneen kertaan.

Kuten nykytrendiin kuuluu ja siitä on kuulemma jopa tutkitustikin hyötyä, treenin jälkeen juon heti palkkarin. Siinä on 40-50g protskua ja vain parikymmentä grammaa nopeaa hiilaria, mikä on tietenkin nykytietämyksen mukaan ihan liian vähän. Sou, mie tykkään elää kivikaudella. No poikkeuksena yleisiin käytänteisiin syön vielä heti salilla palkkarin jälkeen 200g makaronia tai riisiä ananaksella höystettynä ja vasta sitten suihkuun. Jos hyvin käy niin olen jopa muistanut ottaa pyyhkeen mukaan. Tämän jälkeen kurvaan takaisin kotiin ja kello huitelee yhdeksän ja kymmenen paikkeilla. Etenkin jalkatreenin jälkeen kotiinpaluu on erittäin tuskallinen prosessi. Asumme näet neljännessä kerroksessa, eikä tietenkään hissiä. Muistelen lämmöllä muuttopäiväämme tähän asuntoon. Enivei, kun tämä päivän hyötyliikuntaosuus on suoritettu, alkaa taas syöminen ja samalla pyykit sullotaan koneeseen, eihän sitä hajua muuten kestä kukaan. Iltamurkinaa syödessä tulee usein istuttua koneella ja vastailtua ihmisten sähköposteihin, tosin aina ei valitettavasti ehdi. Usein on joku mainos tai kotisivuprojekti menossa, jolloin koneella tulee istuttua liian myöhään ja unet jää vähiin. Huono homma, mutta työt toki on hoidettava. Viikonloppuna koitan monesti epätoivoisesti parsia kasaan rästiin jääneitä työhommia, tosin viikonloppuiltaisin teen toisinaan portsarin keikkoja ja silloin aika menee siihen. Mutta näin normaali-iltoina, joihin tämäkin lukeutuu, istun tässä koneella kirjoittamassa. Nyt pitää tosin lopettaa, sillä kymmeneltä alkaa Rimakauhua ja Rakkautta, oikein tuplajakso. Hyvä sarja, pitää katsoa. Sen jälkeen en kyllä enää tule koneelle tekemään yhtään mitään. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet.

LA 2.8.2008

Paluu arkeen

Lomat on nyt lusittu ja arki koittaa. Pienellä miinuskaloridieetillä paino tippui 112 kiloon eli kaiken kaikkiaan reilut 10 kiloa aloituksesta. Eilen aloitin suunnitelmien mukaisesti 9 kuukauden massajakson. Ainakin nyt aluksi keho varmasti ottaa hyvin energiaa vastaan ja on mielenkiintoista nähdä miten homma lähtee rullaamaan. Nivelongelmat tosin kummittelevat edelleen taustalla, mutta pitää koittaa soveltaa treenejä aina tilanteen mukaan niin, ettei treeniteho kuitenkaan pääsisi tippumaan. Mikäli homma menee suunnitelmien mukaan ja tässä saa treenailla terveenä, niin ruokavalion niukentaminen alkaa toukokuussa ja varsinainen dieetti kesäkuussa. Tälläinen projekti on siis menossa nyt ja pitääkin heti lähteä kauhomaan riisiä nassuun, ettei tämmöiseksi jää.